sunnuntai 21. elokuuta 2016

Lomasuoritus!

Kun on kropan hyvin lämmitellyt, voikin lähteä suorittamaan. Risteilyn lähtöön on 570km ja 51h aikaa. Aamulla hieman aamupalaa ja pyörän pakkaus.


Kun huoltoauto lähtee toiseen suuntaan, köyttelin sarvien väliin kuivasäkin, missä oli toinen ajovarustus ja siviilivaatteet. Hyvin mahtui kamppeet kulkemaan mukana.


Heti alkumetreillä tein pienen suunistusvirheen, vaikka garminilla oli reitti esillä. En vaan käytä navigointia siinnä, niin se ei näyttänyt käännöksiä joten laskettelin Rukalta alas vitostielle enkä kierelly rukajärventien kautta kuusamoon. Mutta ei se ole niin tarkkaa.

Kuusamossa en pysähtynyt kahville, kun muutaman kymmenen kilometrin päässä pitäisi olla sopivampi kahvipaikka, missä kävin 2010 kun viimeksi retkeilin täälläpäin. Nyt ei vaan paikka ollut auki, joten omia eväitä syöden jatkoin matkaa.
Kuusamon jälkeen tuli toinen Suomea päästä toiseen ajanut vastaan




Hossan luontokeskuksen portti
Vitoselta käännyin pienemmille teille kohti Hossaa. Mukavaa pikkutietä kumpuilevassa maastossa. Vastaavanlaista maastoa on Rokuan suunnalla. Täällä voisi olla mukava koittaa maastopyöräilyäkin. Hossan luontokeskuksessa nautin maittavan lounaan ja tankkasin pulloihin kivenäisvettä kramppeja ehkäisemään.

Pyörän päälle hypätyäni huomaan parkkipaikalla tutun ihmisen. Eiku stoppia ja hieman jutustelua, tässä kiirre ole. laivan lähtöön on monta tuntia. Keskustussa ilmenee että alueelle on suunnitteilla virallisempia maastopyörä reittejä. Hyvä juttu, tympeintä puuhaa maastoajossa onkin sopivien lenkkien löytäminen. Ja kun paikan kartoittajan tiedän, niin eiköhän ajettavaa reitistöä löydy.
Juntusrannan keidas

Hossasta matka jatkui Juntusrantaa kohti. Keli vaan lämpeni, ja alkoi tekeen mieli kylmää. Juntusrannan kaupan pihaan kurvasin mielessä jäätelö ja kylmä kokis; tarttu myös uusi kylmä vissypullokin mukaan. Kaupassa oli vaan sähköt poikki; eihän ulkona ollut edes pilviä!? No aikansa kun odotteli, sai hlökunta kassakoneet toimimaan agrekaatin avulla. Pihalla söin eväät ja lähdin kiertään kylän kautta eteenpäin. Risteyksen jälkeen tulikin sadepilvet vastaan ja sai pukea sadekamppeet päälle ensi kertaa tälle päivälle.

Tie onneksi aurinkoisella puolella


Suomussalmelle sai vielä ajella auringonpaisteessa. Pilvet oli tien sivussa viellä. Kun tie sitten kääntyi oikealle, alkoi taas sateleen. Suomussalmella olikin ylen synkeä keli. Hossasta Suomussalmelle on n.100km matkaa ja loppumatkasta haaveilin jo maittavasta hampurilaisateriasta, jonka voimalla jaksaa ajella aamiaiskattaukselle Valtimoon tai Nurmekseen. TB:n pihassa ihmettelin kun sisällä ei ollut valoja ja autot seisoi vain tankeilla. Siinnä ihmetellessä ilmeni että sähköt oli poikki eikä mitään tietoa milloin tulee takaisin; salama oli kuulemma iskenyt johonkin muuntamoon.

Siinnä sitten ihmettelin, kun ei ruokaa saakkaan. Kauppa kuitenkin kävi käteisellä ja kahvia sai kun keittelivät sitä kaasukeittimellä. Maittavan hampurilaisaterian sijasta jouduin tyytymään kylmään sämpylään ja leivokseen. Vettä ja patukoita kuitenkin sai mukaan mutta synkein mielin jatkoin matkaa pilven reunalla.






Hyrynsalmen seutuvilla kuitenkin alkoi aurinko paistaan. Siinnä tein pikaisen inventaarioin mukana olleista eväistä, jokunen suklaapatukka ja ateriakorvikepatukka on laukuissa. Lähimmät aamiaispaikat (Muhos, Valtimo) olivat yhtä kaukana; 144km. Joten jatkoin matkaa vaikka olin jo keskeyttämässä ja lähdin suunnitelmasta poiketen Kuhmon sijasta Oulun suuntaan.





Auringonlasku Ristijärvellä

Valmiina bilettään Ristijärvellä
Auringonlaskua kerkesin kahteleen Ristijärvelle. Siinnä kaljamainosta ihaillessa saikin laitella lisää vaatetta päälle. Ennusteet ei taaskaan pitäneet lämpötilan suhteen paikkansa, piti koko yön olla +11-15°C lämmintä mutta ollut kuin +7°C. Oli sentään kuivaa.




Yön pimeimpiä hetkiä


Aamun usvaa Sotkamon suunnalla



Auringon nousu Sotkamossa
Ristijärveltä suuntasin Sotkamoon tuttua mäkistä reittiä pitkin. Hyvä vaan että oli mäkiä, meinasi jalat kylmettyä märissä kengissä. Muutamaan otteeseen kyllä hieman juoksentelinkin lämpimikseni.

Auringonnousua kerkesin kahteleen Sotkamoon Pirttijärven rannalle. Siinnä nälissään ja väsyneenä mieteskelin vaihtoehtoja; Valtimoon tai Kajaaniin aamiaiselle. Nykyisellä vauhdilla Kuopioon saapuminen menee myöhäiseksi ja pitäs järkätä huonekkin jostakin ja puuttuvat 30km löytää. Mittarissa oli Sotkamossa 315km, ja matkaa kotiin 210...240km eli ei riittävästi 600km suoritusta varten.

Päätin lähteä kohti Kajaania. Jos lämmin ateria tuo lisäintoa polkemiseen, niin eiköhän puuttuvat kilometrit jostakin löydy.



Harvoin abcn mainokset herauttavat veden kielelle, nyt herautti
Kun kilometrejä puuttuu ja keväällä jo ajoin Vuokatista Kajaaniin kutostietä pitkin, niin tein pienen mutkan Talvivaaran suuntaan. Virhe. Sieltähän löyty tietty tiukempia mäkiä ja pieni ruuhka töihin menijöistä. Kuitenkin, Kajaaniin pääsin ja sain käsiini herkullisen hampurilaisaterian. Eipä ole ennen apsin purilainen maistunut näin hyvältä. Vaatii mausteeksi vain 250km pyöräilyä ilman lämmintä ateriaa.

Aamukahvia nauttiessa, tarkastelin vaihtoehtoja. Kyyti kajaanista lähtisi vasta 12 jälkeen, ei toimiva vaihtoehto kun kello on vasta 7. Oulujärven pohjoispuolella on mäkiä ja niitä on jo ajettu joten Oulujärven eteläpuolelle. Etelän kautta kun kiertää voi polkaista myös Pulkkilaan, missä voisi olla sopivasti samaan aikaan bussin kanssa. Eiku sinne siis.

Tuttu taukopaikka päivän valossa



Kajaanista lähdin Oulujärven kierrokselta tutulle reitille. On vaan paljon mukavampi tie ajaa yöllä kuin näin päivällä. Liikennettä oli jonkin verran, mutta maisemat näki.

Otanmäen lähellä alko silmät painamaan pahasti. Aikaa vaan ei olisi suorituksen kannalta eikä brevetti-hotelleja tietenkään sattunut kohdille. Käännyin pienemmälle tielle ja menin penkalle vartin nokosille. Nokosten jälkeen ajelin Otanmäen keskustan kautta Seolle kahville.

Ja taas piti miettiä vaihtoehtoja. Nokosten virkistämillä aivoilla sain laskettua että suoritus olikin mahdollinen, jos ei jopa todennäköinen tälläkin tahdilla. Nokosiakin voisi ottaa tarvittaessa.

Ruununhelmestä ja Pyhännän järvihotellista saisi lounasta. Ruununhelmeen veisi pienemmät tiet mutta sieltä Ouluun joko Via dolorosa (kylmälänkyläntie) tai mäkinen Vaalantie. Ja sakkolenkkikin pitäisi kehittää (=Puolangan suunta = ei huoltoja). Pyhännän jälkeen pääsee pienemmille teille mutta taukopaikkoja olisi tiedossa paremmin. No järvihotellissa ei ole ennen syöty, joten sinne.

Siirtymä lounaspöytään oli puhdas suoritus. Ei ole kovin häävit maisemat ja nekin jo nähty päivän valossakin useamman kerran. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja sitä oli riittävästi. Päätinki siinnä sitten jatkaa matkaa pienemmillä teillä, enkä mene Pulkkilaan.

Piippolan vaarin huoltoasema






Pyhännältä lähdin kohti Kestilää tietä 822 pitkin. Parin kilometrin jälkeen vastaan tuli tietyömaa jossa asfaltti oli jo revitty pois. Liikennemerkin mukaan työmaa jatkuisi 23km ja paikalliset kankkuset veti melko vauhdilla sorapätkää. No mennään sitten Pulkkilaan ja nelosen reunalle, selvisihän siittä flechen yhteydessäkin.

Siinnä sitten rullailin rauhassa kohti Pulkkilaa, kun tuli Piippolan kyltti. Piippolasta muuten pääsee Kestilään, ei tarvikkaan mennä neloselle. Hieman lisäsin vauhtia, mutta vauhti hyyty sitten Kestilän mäissä. Muistanut sitäkään, että kestiläkin on rakennettu mäen päälle. Kestilän kaupalle kuitenkin pääsin pitämään evästaukoa.

Kestilästä lähdin painamaan kohti Temmestä vastatuulessa. Jokunen kerta piti stopata pikkutorkuille. Ajattelin nauttia munkkikahvit Ala-temmeksen seolla, mutta myöhästyin vartin, joten jatkoin kuivin suin. Loppumatkan sitten vaan koitin päästä kotiin, mitä nyt välillä piti vielä kerran pysähtyä syömään.

Maaliksi tällä kertaa valikoitui lähikauppa. Sainpas ajettua kotio asti. Mittariin kertyi 600,6km ja aikaa meni alta 40h. Kuittejakin keräilin niin voisi "virallistaa" ajon ja haukkua itteään taas kerran super randonneuriksi.

Reitiksi muodostui ilman suurempia ennakkosuunnitelmia seuraavanlainen:

Reitti oli suunniteltuna Rukalta Kuopioon, mutta kuten kirjoitin, jo ensinmäisessä risteyksessä aloin tekemään muutoksia reittiin. Suomussalmella lähdin sitten aivan toiseen suuntaan, kun liikkeelle lähtiessä oli päälinmäisenä mielessä keskeytys kun ei saanut lämmintä ruokaa. Hyrynsalmelta kuitenkin päätin palata reitille, tosin mutkan kautta. Ja Sotkamossa sitten päätin heittää homman kesken ja ajella vain kyydin luokse. Onneksi tuntee jo nämä lähitiet, niin ollut kuin syödä sekä istua ja pyöritellä jalkoja niin pääsee kotiin asti.

Tähän nämä onkin hyvä lopettaa. Taisi olla viides tai kuudes vuosi kun poljin brevetti sarjan (200, 300, 400 ja 600km). Mitäpä sitä enää itteään kiusaamaan ylimääräisten sääntöjen vuoksi, mistä ei saa muuta kuin painolastia ja lisävaivaa. Kahvitauotkin menee nopeemmin kun ei tartte pyydellä leimaa korttiin ja siinnä selitellä syytä, hyi joutuu puhumaan näteille kassaneideillekkin. Tai ottaa kuittia että voi niitäkin raahata mukana ja lähetellä maailmalle. Nyt voi vaan murahtaa ja mennä nauttimaan munkista ja kahvista. Tosin, eipä tässä ole enää viime vuosina joutunut paljoakkaan selittelemään, lähikuppiloissa/kaupoissa on jo sen verta monta kertaa käyty leimaamassa.

Pitkien matkojen pyöräily ei vaan lopu. Raportoimatta on vielä kesäreissu 2:n ajot. Sen matkat ei vaan ole niin pitkiä, pelkkiä tempomatkoja.

Tai no, ensi kesänä yksi kiintoisa tapahtuma ilmeisesti vaatii hyväksyttyjen brevettien suorittamista...

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Lomalomaloma! pt.2

Saariselällä oli suunnitelmissa hieman ulkoilua; maastopyöräilyä ja tutustumista UKK-puistoon mutta ...

Aamu valkeni surkeena, vettä satoi ihan liikaa vapaaehtoista ulkoilua aatellen. Otettiin sitten aamupäivä rauhallisesti ja odoteltiin kelin kehittymistä. Sadehan lakkasi aikanaan ja käytiin hieman ulkoilemassa (= paistelemassa makkarat kummitustalolla) UKK-puistossa.












Seuraavan päivän ennusteita tietenkin kateltiin tiiviisti, lupasi kuivempaa ainakin aamupäiväksi. Nopean ja helpon neuvottelun jälkeen päätimme jäädä toiseksi päiväksi. Eiku vauhdilla paikalliseen vuokraamoon, että pääsee aamulla heti liikkeelle.


Vuokraamosta irtosi hieman ehkä korkeahkoon hintaan tämän hetken muotipyörä eli fatbike. Normi 29" maasturin olisi saannut halvemmalla, mutta koitetaan tämmöstä. Ja jos reitille sattuu liukkaita kiviä/juuria tms. voi olla parempi vaihtoehto. Illalla sitten kattelin reittejä ja netistä löytyi lupaavasti nimetty valmis jälki: kolmen tunturin kierros minkä sitten latasin garminiin.













Aamulla ei sitten sadellut läheskään niin pahasti. Aamiaisen jälkeen hyppäsin pyörän selkään ajatuksena kiikkua Kaunispäälle toiselle aamukahville. Reittijälki vaan lähti ikävä kyllä toiseen suuntaan, joten ajelen sitten reitin "väärinpäin". No, ennemmin otan vaikeammat osat alkuun ja iltapäivällä mahdollisessa sateessa tempoilen latupohjaa pitkin majoitukseen. Näkeehän sen jäljen ruudulla, tosin joutuu olemaan tarkkana, kun ei garmini piippaa enää reitiltä poistumisen takia. Muutaman kerran ajelinkin ihan omia polkuja.

Reitti kulki paikallisia kelkkauria ja muita polkuja pitkin. Paikoin poluilla oli isoakin murikkaa ja vettäkin paikoin. Hyvin kuitenkin fätillä pääsi, tarvinut ihmeemmin jumpata. Paitsi tietenkin kun kiivettiin tunturien päälle, pahimmissa paikoissa joutu jopa tunkkaamaan. Sadekuurot ja tuuli vähän kiusasi ajelua, mutta muuten alkumatka oli aivan loistavaa.

Tunturien ylityksien jälkeen reitti vei latupohjalle / retkeilyreitille. Ei onneksi samanlaiselle kuin Levillä. Täällä ei ole levitetty muhaa pohjalle, vaan oli kovapintaista ja paikoin epätasaista pohjaa. Hyvin rullasi pyörä eikä yhtään sylettänyt ajaa. Reitti vei Luton taukopaikan jälkeen UKK-puistoon, sinne ohjaa myös informatiiviset opasteetkin, joten kait siellä sitten sen verta saa ajaa.

Vaikka reitti oli ihan ajettavaa, niin Kaunispäälle vievän reitin kohdalla iski hulluus. Käännyin helpolta reitiltä vähän haastavammalle ja kiikuin taas Kaunispään huipulle :) Saipahan taas lasketella loistokkaan polun alas. Sitten vaan palauttamaan pyörä ja laittamaan sauna lämpeneen. Sadekkin lopetti sopivasti


Alla ajamani 3+1 tunturia reitti:


Stravan nousumetreihin ei ole luottamista, mistä lie kartoista arpoo metrejä. Garminin barometrin mukaan nousua tuli 808m. Tosin ei siihenkään ole luottaminen, en kalibroinut sitä ja keli vaihteli päivän aikana. Mutta oli nousua ihan riittävästi.

Reitti olisi ollut ajettavissa 29":lläkin ja reittejä löytyisi lisääkin valmiina. Saattaapi olla että tänne pitää palata uudelleen. Tosin tuon silloin oman pyörän.


Aamulla sitten kasailin vajaan lastin pyörään. Laukussa oli sadekamppeet ja irtohihat sekä pientä evästä. Eipä tarvinnut paljoa aukoa laukkua, mitä nyt aurinkorasvaa välillä kaiveli. Päivä olikin aivan erillainen aikasempiin, aurinko paistoi ja oli turhankin kuuma. Katos kun tuuli oli kääntynyt; myötäisestä pohjoistuulesta etelänpuoleiseksi vastatuuleksi. Jee, 200km vastatuuleen.





Miksi ei ovet aukene





Sopivasti kohdalle sattunut patio Peurasuvannossa





Sodankylä
Suoraa riittää 5-tielläkin, liikennettä on huomattavasti vähemmän










Päivä oli aikalailla pelkkää siirtymää, nelonen oli tutun tympeä ajaa liikenteen takia, vitonen oli parempi ja jopa ajamaton Pelkosenniemelle asti. Muuta ihmeellistä päivän aikana ollut kuin selfien otto Antin kanssa. Maalikin oli tuttuun tapaan mäen päällä. Ei ole noihin liikennemerkeissä oleviin prosentteihin luottaminen. Kerontien alapäässä merkissä oli 8%, garmini taisi näyttää pahimmillaan 11%. Outoa kyllä tien toisessa päässä merkkiin oli sitten merkattu 12%. Oli miten oli, kova mäki minkä kuitenkin ajoin ylös asti. Pyhällä ei vaan siten saannut enää ruokaa klo 20 jälkeen, no huolto onneksi toimi mallikkaasti, kiitos siittä.

Tässäpä melkosuora reitti Saariselältä Pyhälle, mäkiä kyllä riitti tällekkin välille.


Aamulla heti kevennetyn aamiaisen (hotelli kevensi, en minä pekoni yms herkut puuttu) lähdin suuntaamaan samalla varustuksella Rukalle. Päivästä muodostui samanlainen siirtymä kuin edellisestä, kohokohtina sotamuistomerkit ja uudet maisemat, pettymyksinä tuulen suunta ja Kemijärvi sekä mooseksen kuru.





Kemijärvi, taas saa viivata yli yksi kunta ajetuista kunnista
Kuten edellä olevasta kuvasta näkee, Kemijärvi on suunniteltu autoille. Pyörällä onnistuin eksymään kun klv lähti tangentin suuntaan kuvan isosta tiestä, missä pyöräily on kielletty liikennemerkillä. Onneksi ei tarvi mennä toiste ja äkkiä pääsi pois. No, liikennesääntöjä rikoin jotta pääsin jäätelöä syömään mahdollisimman vaivattomasti teollisuusalueella eksyilyn jälkeen.

Ite järvi

Virtahepo



Itäraja lähenee, alkaa olemaan sotamuistomerkkejä


Salpalinjan bunkkeri
Sallan tien (82) risteyksessä tuli vastaan Salpalinjan bunkkereita. En nyt käynnyt kuin yhdessä, tullut aikasemmin jo noita kierettyä Joensuussa ja Virolahdella.

samaisessa risteyksessä oli sopivasti kahvila/kauppa

Napapiirin raja Suomulla
Nyt oon tainnut ylittää napapiirin kaikkien isompien teitten muistomerkkien/taukopaikkojen kautta, Kilpisjärventie (21), Raanujärventie? (932) kittiläntie (79 ei tainut olla kuin liikennemerkki?), Sodankyläntie (4), Kuusamontie (5), hautajärventie (950). Sorateitä taitaa viellä riittää ...

Tuulenpesän (kahvila keskellä ei mitään) pihassa on isompi "lumiukko"

Mooseksen kuru, on muuten talvella paljon paremman näköinen paikka





Vastatuuleen painaessa tuli mieleen kuvassa olevan hyvä sijoituspaikka polkupyörälle





Ruka!


Vastaanottokomitea ei herättänyt luottamusta, uskaltaako täällä jättää pyörä ulos?
Se oli toinen melkopuuduttava siirtymäpäivä. Rukalla vietetään "lepopäivää", jospa vuokraisi maastopyörän. Vaan eipä sittenkään, vettä tulee aamusta ja päivästä aivan liikaa. No kuljailtiin sitten muuten vaan kylillä








Pitänee joskus toiste tulla tänne ajeleen maasturilla. On käsittääkseni maastopyöräilyn harrastaja sotkeentunut Rukan reittien suunnitteluun. Ilta saunottiin ja tankattiin. Huolto lähtee Ouluun ja mää etelään. Lauantai aamusta lähtisi Kuopiosta risteily Savonlinnaan, voisi olla hieno kokemus tuo kanavaristeily. Keskiviikko ilta ja matkaa vajaa 600km ...

Allakuitenkin siirtymän jälki: