Hiljaista tonnilla

On ollut tässä hieman hiljaiseloa. Mitäpä sitä kirjoitteleen kun ajelee vaan lyhyttä lenkkiä; 100km taitaa olla pisin lenkki edellisen postauksen jälkeen. Tässä summailin tämän kevyen kuukauden kilometrit ja huomasin että ei ollutkaan ehkä niin kevyt. Tonni rikkoontui tänään. No, lupaan ensi kuussa pyöräilen vähemmän. Alkaa marraskuu ja marraskuun surkeat kelit. Toivottavasti jopa, tämä syksy on ollut ihmeen hyvä; ollut kuivaa ja lämmintä. Lumetkin kävi sen verta, että sotkivat pyörätiet sepelillä ja vaihoin yhteen dynamokiekkoon nastat alle. Nyt ei ole mitään tarvetta nastoille, mutta maraton wintterin sepelin kestävyydelle kyllä.

Se miksi toivon hieman surkeita kelejä, vaikka se 200km lenkki kummitteleekin takaraivossa, on se että pitäisi alkaa kuntouttaan selkää. Viime talven salitreenit auttoi siihen siihen malliin että tämäkin talvi vietetään salilla, se mitä pyöräilyltä keritään. Nyt kun ei ole huhtikuun jälkeen käynnyt selkää treenaamassa, niin alkaa kivut ikävä kyllä palautuun. Ei niin pahasti pyörän päällä, mutta autoillessa. Kävin tässä töitten takia mutkan Vaasassa; reilu 600km autoilua vastaa helposti 200+km pyörälenkkiä. Ensi viikon leppäilen; käy kuin tiistain hittailla ja palauttamassa viime vuoden 08-lenkin vuoden pyöräilijä pokaalin seuraavalle luovutettavaksi. Tais olla Oulun pyöräily piireissä heikko vuosi 2012, kun mulle tuon törkkäsivät säilytykseen.

 Kun sitä ei paljoa ole poljeskeltu, niin ei ole kuviakkaan tarjolla kuin muutama eri lenkeiltä.

Syksyinen työmatka

08-lenkki Haukiputaan suunnalla

Pyörät järjestyksessä Martinniemen ABCllä

Ouluun saatiin pikku mäki; Ruskotunturi. Vanha kaatopaikka vaan tuoksahtaa kun puuskuttaa huipulle.

Oikeitten syksykelien aikaan

Loppu kuun leppäilen, alkukuusta on muita kiireitä viikonloppuisin. Seuraavan; marraskuun kakssatasen ajanen loppukuusta. Sitä ennen haen kulkulätkän kuntosalille ja alan huoltaan keskivartaloa ensi kesän koitoksia varten.

Lokainen 200

200km joka kuukausi vuoden ajan-projekti jatkuu. Kelit olisivat sallineen pienen huijjauksen, eli maantievarustuksella ajamamisen. Mutta ehei sitä semmoseen lälläri meininkiin lähetä. Alle vaan 35mm nappula renkaat ja testaamaan Mion toimintaa mutkikkaamalle sorapainotteiselle reitille. Sen verta annoin periksi luontaiselle laiskuudelle, että pyöräksi otin Feltin, jossa on maastovälitykset (edessä 39/29) maantie-kompaktien sijasta (46/34).

Lokari hinkkasi rengasta, jätin kotio. Virhe, nyt pitäisi pessä laukkukin.

Reitin suunnittelin Mion softalla. Pääasiassa onnistuikin, kunhan piti reitin monien mutkien takia kohtuullisen lyhyenä. Reittitiedostoja muodostui sitten taukopaikkojen välille eli neljä kappaletta. Ainoa vaan että tuntuu suosivan välillä turhankin pieniä "metsäteitä".

Olisi pitänyt tarkistaa koko reitti jollakin paremmalla kartta pohjalla esim. Oulun kaupungin kartalla minkä mukaan Niilesjärven eteläpuolelta ei mene tietä Sankivaaran puolelle. No, menee sieltä mion tarjoama "tie". Hiekkapohjaista uraa ja kivikkohelvetti-polku. Meinas alkaa naurattaan kun taiteili cc:llä kivikkoa läpi.

Periksihän ei anneta, vaikka aikaa paloi turhaan laiskuuteen. Golf radalta olisi ollut tarjolla kuntorata reitti Madekosken sillalle, mutta koitin huonolla kunnolla ottaa vähän menetettyä aikaa kiinni ja painatin asfalttia pitkin menemään. Kun ei kuitenkaan asfaltilla ole tarkoitus ajaa, niin joen toisella puolella lähdin kohti Murron kylää. Olisinpa vaan kiinnittänyt enemmän huomiota tuulen suuntiin kun suunnittelin reitin. Tuulihan oli tietenkin etelästä ja Murtoon vievä tie on suoraan kohti etelää, ja loivaa ylämäkeä ei niin hyvää soratietä. Meinas jo usko loppua ennenkuin käännyin kylän sorapintaiselle kevyen liikenteen väylälle.

Murrossakun kääntyi sivutuuliin, niin alkoi elokin taas hymyileen; täähän on mukavaa retkeilyä. Reitti vei uusille, ajettaville sorapätkille Muhoksen lettu kattaukselle asti, meni kyllä kinkkusämpylä, mehu, suklaapatukka, bannaani siinnä sivussa. Se mikä tässä soratie kierroksessa innosti, oli se että pääsee näkeen paikkoja joihin maantievarustuksella ei mennä. Muhoksen Kirkkosaarikin on muuten ihan mukavan näköistä seutua.

Lettutauolta jatkoin matkaa kohti Montan ja Leppiniemen (vai Pyhäkoski kuten voimalaitoksen seinässä lukeen) patoja. Monttaan kääntyessä pääsi toteamaan 1. kerran ettei karttoihin ole luottamista isommillakkaan teillä. Ajattelin kierellä voimalaitoksen alueen sivuteitä, mutta tie veikin jonkin koulun/asutuksen pihaan. Eiku vanhalle tutulle reitille, mistä poikettiin Tervaetapin taukopaikalle kuunteleen hongan paukahtelua. Tauolta kun jatkoin matkaa, löyty kyltti mukavasta 7% laskusta. Harmi vaan lasku loppu suohon, niin "joutui" tyytymään tasaiseen maisemapolkuun.

Montasta suuntasin Leppiniemeen. Siellä normaalin tiukan kiihytyksen alamäkeen sijasta kurvasin kulttuurihistorialliselle asuntoalueelle. Pitäs joskus kesällä porukalle ehdottaa tätä pikku mutkaa normi kahvikirin aloituksen sijasta. Hienoa vanhaa asutusaluetta mäntymetsässä. Ja reittikin oli koko matkan asfaltoitua. Kuvia en vaan ottanut, menkää ite prkl kattomaan. Leppiniemestä suuntasin patokokonaisuuden 3. voimalaitokselle; Pälliin. Pyhänsivuntie on vaan kait vastikkään lanattu, tai tietä ei paljoa käytetä. Ei ollut niin mukava pätkä vaikka isohko tie onkin. Onneksi mukaan sattui muutama poikkeama viellä pienemmille, mutta hyvä kuntoisille teille. Ei vaan ihan heti olisi uskonut että Pällin voimalaitoksen vieressä on viellä toimivaa asutusta, joutui ajamaan asuinkadun läpi.

Pällistä jatkoin matkaa kohti Kajaanin tietä, ajatuksena kääntyä ennen tietä pienemmälle mettätielle. Mettätie vaan osottaitui peltotieksi, jossa isompi trattori oli myllännyt. Eipä siinnä sitten auttanut kuin lähteä painaan 22 laitaa kohti Utajärven mutkia.

Eikä kaikista ylimääräisistä mutkista voi edes Mioa syyttää. Kun ei oikein 22lla viihtyis, katoin pienen mutkan kautta pääsis Oulujoen viereen penkkatielle. Harmi vaan tie päättyi pihaan, vaikka Mio, google maps kuin maamittauslaitoksen kartta väittäisi että läp pääsis. Eiku takas 22lle ja kilometri lisää niin pääsee ihmettelemään kylttiä, jonka mukaan tie on katkaistu. Argh. PRKL. Ei voi olla todellista. Mutta jääräpäänä jatkoin, reittihän erkanee Saviniementieltä, pääsee sitä läpi. No tietenkäähän ei päässyt ajamalla, muttakun nosti pyörän harteille niin pääsi läpi. Cyclocrossiinhan kuuluu oleellisesti pyörän kantaminenkin; ja välillä jokeen heittäminen. No, minun varusteissa ei noissakaan kisoissa pärjätä.

Pienen kantamisen jälkeen pääsikin sinne mikä oli pienenä tavoitteena; ajamaan Utajärven penkkateitä. Johan oli loistavaa pätkää crossarille, mitä nyt Utaselta takaisin Utajärvelle tultaessa kaipasi hetken maasturia. Se vaan häiritsi hiukan, kun ennen Utajärven salea kait järjen valo koitti pilkahtaa, olo oli että mitvit täällä teen? Muttakun hieman taas evästä tankkasin, litran vissyäkin niin matka jatkui.

Ja matkahan jatkui edelleen vaihtelevissa olosuhteissa. Parhaillaan oli loistavaa sorabaanaa, mutta välillä oikein mukavan mutaista peltotietä. Löytykin semmonen mäki Hyrkkäänpysäkin liepeiltä että ikävä meinas tulla. Ei jyrkkä mutta pitkä, pehmeällä tiellä. Ja tulihan se kyltti ettei saisi olla siellä. On joskus Mion kartan jälkeen ilmaantunut syvä louhos keskelle ei mittään. Onneksi pääsi kiertämään, alkoi ilta pimeneen eikä oikein innostanut ajatus lasketella Hyrkkäänpysäkin mäkeä hämärässä.

Louhokselta ajelin kohti Muhosta. Nesteen kohdalla mahassa kourasi, ja pahasti. Oli pakko pysähtyä syömään. Samalla saakin ladata Mioa kun ei akku kestäkkään sitä 12h mitä paketin kyljessä luvataa, vaikka matkan varrella latailinkin sitä. Eiku Nesteelle nauttimaan tuplaspeciaalihampurilainen ranskanpotuilla.

Syötyäni oli pakko tunnustaa että pimeätäkin alkaa olemaan. Koskakunniintyhmälaiskapaska olin niin lähin matkaan ilman dynamovaloja, niin virittelin varavalon paikalle ja jatkoin matkaa. Toimiihan tuo ledlensserikin, mutta ei sen valossa viitti täysinpimeille reiteille mennä. Viskaalinmäen kävin punnertamassa mutta sitten laitoin Mion opastamaan suorinta reittiä kotio. Mitä en tietenkään totellut. Madekosken kioskilta hain palautusjuomat ja aloin pyöritteleen kohti Oulua ja joen rannan reittejä.

Kotio kuitenkin kerkesin heti ilta ysin jälkeen. Noin 13h meni tälle ei niin keviälle 200km retkelle. Pistää vaan jatkossa miettimään millä lopputalven reissut tekee. Cännäriin saa dynamovalon paremmin kiinni ja siinnä soveltuu välitykset ok tasaisille koville pinnoille. Felttiin ei dynamovaloa saa niin hyvin kiinni, mutta välitykset soveltuu paremmin huonommille (lumisille) teille.

Ja ei, ei sitä ole pakko ajaa näitä reissuja, mutta jos sitä koittas jossakikkaan onnistua kun LEL:lli meni penkin alle.

Ja kun polkeminen on niin mukavaa, pikaisen syömisen, suihkuttelun ja palauttavien juomien nauttimisen sekä pikaisten nokosten jälkeen olin taas sunnuntaina 730 pyörän päällä menossa kohti 08-lenkkiä. Puuh, ny tuntuu siltä olis jottain tehnytkin.

Uusi lelu

Yksi syy miksi LEL:lli epäonnistu, oli paperioheistuksen vaikea lueattavuus (liian pientä printtiä vauhdissa luettavaksi). Päivällä matka sujui paremmin, kun porukassa oli navikaattoreita (ja parempi silmäisiä), niin eipä sitä sitten viittinyt itsekseen lähtä jatkamaan pimeässä matkaa.

Siittäpä syntyi ajatus, että ensi kesälle, ja mielellään jo syksyn ja talven lenkeille _pitää_ hankkia navikaattori. Vaikka eihän sitä nyt täällää Oulun seudulla maantiellä tartte. Mutta jos sitä vaikka kesällä ajais taas vähän oudommilla seuduilla ja sitä ennen pienemmillä mettäteillä semmosia mukavia ja lyhyitä lenkkejä. Eipä tarttis miettiä miten reittimenikään tai alkaa kännykästä tai paperilta tarkistaan.

Vaihtoehtojahan tietenkin nykymaalimassa löytyy, kun on joku muukin huomannut tämmöisen tarpeen. Ja kun Polarikin alkaa vaikuttaan olevan kuolemassa, niin samalla voisi uusia sykemittauksenkin, vaikkei sitä enää tule pahemmin edes seurattua.

Ensiksi kattelin kännykässä toimivia ohjelmistoja, kun parilla LEL:n ajaneella semmoiset oli lumioissaan. Androidillekkin löyty hakemisen jälkeen lupaava softa offline-kartalla. Ainoa ongelman tapainen onse, että se toimii kännykässä. Mieluusti pitäsin kännykän ihan vaan taskussa kuvailua ja hätätilanteita varten. GPS:n käyttö ja tarvittava näytön päällä pitäminen syö kiitettävästi sähköä. Ja kun en ajele vain kauniina kesäpäivinä, niin kännykän kesto räntäsateessa on kyseenalaista. Tankoon sen kuitenkin kait saisi luotettavasti. Ja ainahan voi kantaa varavirtalähteitä tai laittaa heti lataava dynamovalo, mutta kuitenkin, ei oikein innosta ajatus kännykän käyttämistä oikeasti pitkillä ja oudoilla reiteillä.

Yleisin laite, mitä on tarjolla, on Garmin Edge 800/810. Suosittu pyöräilynavikaattori kuntoiluominaisuuksilla. Laitteessa on mukana kuulemma surkea kartta, mutta siihen on saatavilla Garminilta karttoja. Tai sitten voi käyttää Maamittauslaitoksen laatimaa Suomen karttaa tai Open street map:iä maailmalla. Kummatkin on ilmaisia ja ilmeisesti laillisiakin. Garminilla on myös tarjolla Etrex-sarjan laitteita joista mietin Etrex 20 ja Etrex 30:ntä. 20:seen ei saa sykemittausta ja 30:n pitää sykejutut ostaa erikseen. Karttojen kanssa on ilmeisesti sama "ongelma" kuin Edge 800/810 kanssa on. Garmineita on saatavilla paikallisista liikkeistä kohtuudella pl. Etrex 30 ja Etrex:n pyöräteline, minkä vuoksi 20 jäikin kauppaan vaikka hinta olisi ollut ehkä sopiva.

Uutena yrittäjä samoille markkinoille on tulossa Mio. Niistä ei ole paljoa kokemuksia netti-foorumeilla, kiitos varmaan Garminin suosion. Miot ovat hinnaltaan suurinpiirtein samanhintaisia kuin Garminin laitteet, ehkä hieman halvempia. Mion mukana tulee toimivat kartat, eli yksi vaiva vähemmän. Lisäksi Miossa on speksien perusteella parempi näyttö kuin Garminissa (3" 240*400 vs 2,2" 160*240). Kun paikallisesta pyöräliikkeestä sain ns. tarjouksen josta ei voi kieltäytyä, lähti Mio Cyclo 305 HC mukaan. Ei pitäs mennä pyöräliikkeisiin vaan katteleen kaverin ostaessa kenkiä, toisesta liikkeesta tarttu aivan ihku kirkkaankeltainen takki heijastimilla ja takavalolla.

Pyörän syyshuollon yhteydessä otin sitten ja asentelin mukana tulleet kadenssi/nopeusanturit kiinni pyörään. Menivät yllättävän helposti, välillä saa tosissaan tapella että magneetti ja lukija osuvat kohdalleen ja sopivalle etäisyydelle. Samalla asentelin talvikiekot ja rouheamalla kuviolla olevat kumit pyörään. Maantiekiekot jäävät viellä varuiksi parvekkeelle, jos sitä viellä yhen 200km lenkin sais heitettyä asfaltilla, saas nähä viittiikö edes. Sorateille voisi jo muutenkin keskittyä ja mennä katteleen Oulujoen patojen huoltoteitä. Ketjukin oli kulunut vaihtokuntoon 6000km ajoissa. Joten vaihoinpa senkin. Oli vaan viimeinen kerta kun ostan Srammin powerlinkillä liitettäviä ketjuja.

Lenkkipyöräänkin asentui dynamovalot. Harmillisesti vaan takavalo osottautui semmoseksi murkikaksi ettei sitä saa paikalleen. No, laitetaan se arkipyörään halpa takavalon tilalle ja tyydytään patterivaloihin. Muutenkin niihin joutuu turvautumaan, kun laittaa carradicen takalaukun paikalleen.

Kun palaset oli pyörään liitettynä ja Mio ladattuna, siirryin ihmettelemään Mion softa osaamista, tai sen puutetta. Olipa temppu saada laite juttelemaan tietokoneen kanssa. Mio vaatii että sen softa haetaan ja käytetään internet explorerin kautta. Eikä mokoma suostu tallettamaan käyttäjätunnusta/salasanaa. Ok, onkait se jonkin sortin tietoturvariski käyttää salasanan tallentamista, mutta lukeehan se NSA muutenkin meitin nettiliikenteen. Pankkitunnuksia en tietenkään ole tallettanut minnekkään. Ja silti kerran on päässyt visan tunnukset maailmalle, onneksi Luottokunta kuitenkin toimi asianmukaisesti enkä joutunut kärsimään muutenkuin olemaan ilman visaa pari viikkoa. Ilmeisesti PBP:n ilmottautumisjärjestelmästä oli varastettu kasa luottokorttitietoja, minun siinnä samalla. LEL:lli käytti muita luotettaviksi todettuja nettimaksujärjestelmiä.

No kuitenkin softat sain toimimaan. Ja het ensinmäisenä koittamaan reitin suunnittelua. Ei pärjää käyttämälleni Bikeroutetoasterille. Onneksi Mio hyväksyy muittenkin tekemiä GPX-tiedostoja, joten ei iso ongelma. Samalla kerralla päivitin laitteen softan, kun sellainen oli tarjolla. Semmonen ärsyttävyys on tuossa Mion omassa softassa että käynnistyy aina kun koneen laittaa päälle, pieni harmittava vika. Alkaa muuten mion ja myös bikeroutetoaster tökkiin pitkillä soratielenkeillä...

Eiku sykevyö päälle, mittari pyörään ja ulos testaamaan opastavaa laitetta. Ja sehän tuntui toimivan. Tulee vaan laitettua semmoisia pätkiä reitille, joita ei maastossa tulisi ajateltuakkaan. Mikä on hyvä juttu, löyty uutta ajettavaa pätkää muuten tutulla reitillä. Käännöksiin näkee aina etäisyyden ja piippaakin käännöksen tullessa. Harmi vaan, että muuten suoralla tiellä olevan loivan mutkankin merkkaa käänökseksi ja piippaa siittäkin. Eikä tuo näytä pillastuvan siittäkään, että lähtee välillä omille reiteille. Koittaa vaan opastaa takaisin reitille ja kun sinne pääsee niin jatkaa opastamista mutkista huolimatta.

Kotiin tultua, laite kiinni koneeseen ja ihmetteleen mitä tarjoaa jälkipeleihin. Ei mittään. Lataa kyllä harjoituksen muttei suostu näyttään, siis se desktop-softa. Eiku IE päälle ja sieltä löytyy. Aika köyhän näköistä dataahan tuosta saa, kun vertaa polarin analyyseihin. Mutta eipä tuo polari muutenkaan tykännyt oikeasti pitkistä lenkeistä. Parhaillaan taisi tarjota jotain 3h lenkkiä harjoitusohjelmaan. Tässäkun on päättynyt muutenkin enemmän kuunteleen kroppaa kuin polarin mielitekoja, niin kelepaa minulle.

Siinnä samalla laitoin lisää päivityksiä valumaan laitteeseen. Nimistä päätellen jotain karttapäivityksiä, kokoakin löytyy. Ainoo vaan että jokin car map data haluaisi käyttää 25h perille tulemiseksi. Ei onnaa, aamusta mennään 08-lenkille.

Hieman tökkienhän se eka koitos meni. Kotiovella laitoin shellin kohteeksi ja mio neuvoi uutta reittiä pitkin kohteeseen, eivaan ois itelle tullut mieleen niin paljon mutkitella. Lenkin alkaessa laitoin taas talletuksen päälle. Piruvie, koitti opastaa koko ajan takas shellille. Sitä piipitystä jaksanu kuunnella joten tallennus poikki ja uudelleen päälle pikkupaussin kohdilla. Sen jälkeen tallennus toimikin asiallisesti, osasi jatkaa matkaa sisäpaussinkin jälkeen. Kotimatkalla koitin taas opastusta, kotiin tällä kertaa. Keksipä taas kummallisia mutkia vaikka suoraankin olisi päässyt. No saattaa asetuksissa olla jottain vikaa (nyt pyörävalintana maasturi, vaihtoehtoina on myös kaupunkipyörä ja maantiepyörä).

Jälkipelit ovatkin sitten aika köyhää mion softien kanssa. Syke, korkeus, nopeus ja kadenssi on kaikki samassa matalassa kuvassa, ei ole muuten kovin selkiää. Mitatuista arvoista saa vain maksimin ja keskiarvon (korkeudesta maksimin ja kokonaisnousun). Näyttää ilmeisesti ymmärtävän tehomittauksen, harmi ettei ole 1000€ ylimääräistä. Tosiaankaan ei saa mitää irti mittaustuloksista, reitti tietenkin tallentuu, mutta siinnäkää ei näy mitää muuta. Tässä esimerkki näkymä tiistain hittailta.

GPX tiedostossa on kyllä 2s välein talletettuna syke yms. tietoja. Pitää selvittää joku toinen softa, joka osaisi niita tulkita, endomondon maksullinen versio ehkä osais.

Kaiken kaikkiaan olen toistaiseksi tyytyväinen laitteeseen; se osaa näyttää ja opastaa gpx-tiedostojen perusteella, kohtuu hyvä karttapohja, periaatteessa toimiva osoite-perusteinen reittihaku. Softaa kunhan parantavat hitusen niin toimiva kampe minun tarpeisiin. Välillä kyllä joutuu tappeleen että kytkeytyy koneeseen, mutta yleensä se 3. kerta todensanoo ja data alkaa liikkumaan.

Onhan tässä kerinnyt hieman ajeleenkin kaiken testaamisen ohessa, seuraavaksi pari kännyotosta lenkeiltä: