sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Oulujärven keitos

Se tuli sitten kesä kerralla tänne Oulunkin seudulle. Ja miten se alkaa? Vanhaan malliin, ei ole paljoa järkeviä muistikuvia elamasta sen jälkeen kun lauantai-aamusta sekoitteli ensinmäisen paukun. Jotain sekavia välähdyksiä kuitenkin ja sattuhan tuo kamera olemaan mukana dokumentoimassa yölistä rilluttelua hyvässä seurassa. Sunnuntaina sitten oliki olo kovin krapulainen kun kahden aikoihin heräilin. Milloinkahan sitä oppis, aina vaan sitä vannoo ettei ikinä enää ja kohta uudelleen samoissa paheissa?

Näille reissuillehan ei autolla lähetä. Ainoa mikä on varmaa, on se ettei takaisin ole tulemista autoillen. Mukaan lähtee tietenki evästä (vinoputkessa valmis coctaili, pysty putkessa puhdasta tavaraa ja laukussa juhlatamineita ja eväitä)
Mikäs se mukavampaa kuin juhlia kesän alkamista 17 samanmielisen toverin kanssa. Harmillisesti kaksi joutu heittään leikin kesken (ne fiksuimmat) ja kolmella oli kiire.
Tää on hyvä paikka nauttia eväitä, aurinkokansi. 14 vetomiehen ja 1 vetonaisen avulla ei tarvi itse rehkiä pahemmin vaan voi keskittyä olennaiseen.
Rauhallisimilta teiltä jouduttiin välillä isommille teille kiirehtimään sivuvastaiseen tuuleen. Syke hakkas katossa mutta tankkauspiste on heti kulman takana.

Ja keittoahan sitä tällä reissulla tauoilla otettiin.

Vaikka jo viiettä kertaa kesän avausta samalla konseptilla pitää, niin löytyy vähemmän kuljettuja teitä. Mutta olihan järjestelyt nyt muutenkin paremmin mietityt kuin ensimmäisillä kerroilla.

Kierroksen kohde, Kainuun meri eli Oulujärvi.
Hiljaisia ja suoria ovat Kainuun tiet, ikävän mäkisiäkin näin tasamaan polkijalle.



Kajjjaaniin ollaan yleensä eksytty tympeän 5-tien ja teollisuusalueen sekä keskustan läpi. Mutta nyt reittiä muutettiin muutaman sakkokilometrin avulla pienemmille teille järvinäköalalla.
Pari wannabee pyörää ja yksi kunnon pati... teras... kapak... arkipyörä. Muuten Kajjjaanissa olikin enempi ruuhkaa apupyöräisten kulkuvälineiden takia, onneksi kuitenkin virkavalta hieman hillitsi niiden menoa.


Ilta alkaa hämärtymään, kuten muistikuvatkin.

Yön pimeimpinä hetkinä saavuttiin tavoitteeseen,  ravintola Ruununhelmen karaåke juhliin.

Porukalla sitten nautitittiin (epäselvien muistikuvien perusteella liha)keittoa.




Karaååkken jälkeen jatkettiin matkaa aina niin mukavalle Kylmälänkylälle, vankilan kautta vaan kierettiin toteamaan kahvilan olevan jo kiinni. Mut eise mitään. Loppumatkasta muistakkaan enää muutakuin että kosteeta oli.
30km ennen lähtöpaikkaa otin kuulemma irtioton, ha mä. Oltiin kahden muun hatkalaisen kanssa haapalehdossa 20min ennen pääjoukkoa, joka naatiskeli matkalla kumen paikkaamisestakin.


Niin on taas kesä aloitettu Oululaiseen malliin. Lämpötila heittelikin oikein mukavasti +6 ... 26°C, mutta onneksi oli sopivasti varusteita mukana. 408km reissulla paloi aikaa 21h 24min, nopeemilla n.17h. Toipuminen polttelikin sitten lopun viikonlopusta. On tää niin raskasta tää hauskanpito.

7.6 vois ottaa uudelleen. Ikävä kyllä ei pääse lähteen syrjäseudulle, mutta otetaan paikallisesti ja kävässää Savon suunnalla keitolla (ja vastuu siirty just lukijalle) tai jottain.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Pohjois-pohjanmaan lakeuksia

Brevetti-kausi jatkuu ja vuorossa oli 300km rypistely. On aikalailla mielenkiintoista puuhaa, kun saa miettiä varustusta pakkaskeleille ja räntäsateelle. Jos olis viksu, niin sitä aloittelis tätäkin hommaa vasta kesäkuussa, mutta mitä hauskaa siinnä sitten olisi?
Tämän kertainen reitti suuntautui Pohjois-Pohjanmaan lakeuksille; ei kunto riitä oikeita mäkiä ajaan esim. Kuopion suunnalla.
Lähtö oli klo 700 Haapalehdon shelliltä, jonne kokoontui lisäkseni 6 kova kuntoista vetomiestä. Ja vetomiehiä tarvittiinkin, kun sattui olemaan n.250km vastatuulta. Miten se voikin aina kääntyä vastaiseksi. Ja etenkin silloin maan kautta kun kuvittelee saavansa hetken hengähtää Pattijoki-Kestilä välillä? Nyt oli kuitenkin hieman kuivempaa kuin viime vuonna. Onneksi ei tarvinut silloin lähteäkkään matkaan kuumeen takia.
2014
2013
Hieman vaan tais olla kylmempää, saatiin nauttia lumisateesta Oulun läpiajossa, Kestilässä ja kun palailtiin Ouluun. Vesisateesta ei päästy nauttimaan, kun onnistuttiin kiertämään sadealue. Mutta saipa sitä Pattijoelta lähtiessä odotella kun taivaanrannassa näky sadepilvet. Muuten oli tiet kuivia, paitsi Rantsilassa ja Kestilässä.
 Lumijoentie on ainatuulinen, ja ainakin 99% tapauksista tuuli on vastainen. Onneksi ei tarvinnut yksin ajaa.
2014
2013
Vuodet ja pyörät vaihtuu, mutta Siikajoen postin merkki pysyy paikallaan. Toivottavasti myös tulevaisuudessa. Sale, missä posti toimii on hyvällä paikalla näitten etelään suuntautuvien pitkien matkojen taukoja ajatellen (n. 60km Oulusta).

Siikajoelta jatkettiin Pattijoelle nauttimaan lohisoppaa. Saisivat vähän lisätä ikkunapaikkoja Leipurin keitaalla.
kuva Marko Kerola
Lounaan jälkeen lähdettiin pienemmälle maisematielle, missä hovikuvaaja Kerola hurjasteli ohi kuvaamaan letkaa. Kiitoksia kuvasta.

 Pattijoelta lähdettiin kohti vesisadetta. Ajotahti oli onneksi sen verta sopiva ettei tavoitettu sadetta.
 On nuo viljelyshommat olleet joskus pidemmälläkin tässä vaiheessa vuotta. Pari vuotta sitten 300km:sta sai ajella hellekeleissä ukkoskuuroilla maustettuna.
 Alkaa se kesä lähestyyn kun pusikosta löytyy pajunkissoja lumikasojen sijasta.

 Rantsilan tauolla oltiin sadepilvi jo osittain ohitettu.


2014

Onsitä Kestilässä käyty useamminkin, ei vaan ole ollut kameraa aina mukana. Pari viimeistä vuotta vasta kuvaillut näillä reissuilla, ensin kännykällä nyt jo taskupokkarilla.
Retkue reitin henkisellä kääntöpisteellä. Jäljellä enää 100km ja luvassa mitä tympein reitti: Kylmälänkyläntie. Sillä tiellä on tullut keskeytettyä jo kertaalleen 300km suoritus, kun koitin yksin puskea vastatuuleen. Ei pää kestänyt.

2014
2013
Vaihtuu ne taukopaikkojenkin kyltit. Kylmälänkylälle on tullut Cafe (joka oli jo kiinni).
2013 Yöpyöräily
2014
Tämän kevään surkein uutinen oli Muhoksen Nesteen sulkeutuminen. Onneksi on vielä yrittäjähenkisyyttä että paikkaan aukesi uusi kahvila, nyt ei viellä kuitenkaan ollut samanlaisia jonoja kuin 2013.
Reitillä ylitettiin useampikin joki/oja, mutta vasta viimeisestä Oulujoen ylityksestä sai napattua kuvan. Aikasemmilla olin letkan keskellä ja vauhtia oli viellä siinnä määrin ettei viittinyt kameraa kaiveskella taskussa. Tässä vaiheessa (270km) oli vauhti jo rauhoittunut sen verta että nappasin kuvan.

Maaliin päästiin lähes aikataulussa. Olin arponut paluu ajaksi klo 22, kun maalissa oltiin jo 21.45. Pitäs kait vähän skarpata aikataulujen kanssa. Aikaa meni taukoineen 302km (pitää skarpata myös reitin kanssa) 14h 45min. Ajon aikanen keskinopeus oli n.26-27kmh. Nousumetrejä garminin mukaan tuli kokonaiset 350m.


Hyvä reissu oli taas. Reittikin oli mukava, mitä nyt vaan pitää hieman keskustella reitinsuunnittelijan kanssa noitten lopun mäkien ajamisesta. Ja ne 50+ skootteriteiniä olisi voinnut jättää tulematta shellille, hyi helevetti ku ne hais ja melus.

Garmininkin sielun elämää pitää taas tutkailla tarkemmin. Lopetti jostakin syystä sykkeen ja kadenssin mittaamisen Pattijoella, mitää tavallisesta poikkeavaa en mielestäni tehnyt. Reittikin oli jostakin syystä Kestilään asti väärinpäin, eli kartalla mentiin aina alaspäin vaikka lookisempi valinta olisi ylöspäin. Dist.next näyttää sitten matkaa maaliin asti, ei seuraavaan risteykseen tms. Ja voisihan sitä opetella sammuttamaan talletuksen siirtymillä, tai olla tallettamatta siirtymiä.

Seuraavan kerran poljeskellaan pitkään 17.5 kun taas kieretään Oulujärveä.