sunnuntai 31. elokuuta 2014

Oulu yössä

Kun tuossa lomareissulla ihastuin yöaikaiseen pyöräilyyn, etenkin auringon laskuun ja nousuun. Niin heitin nettiin ajatuksen ajaa Syöteteelle ja takas saman vuorokauden aikana. Ajohan oli mitä mukavin, mutta eipä siinnä päässyt paljoa yöllä ajamaan ja auringon nousu jäi näkemättä.

Mutta ei se mitään. Ompahan tekosyy kysellä ajoseuraa uudelle erikoisemmalle lenkille. Heitin Randounners Finlandin kalenteriin kutsun oikeaan yöpyöräilyyn. Oulussa jo perinteeksi muodostunut ja suosittu juhannuksen tiennoille sijoittuva yöpyöräilyhän on vain iltalenkki (tänä juhannuksena oli 140! kanssapolkijaa). Mitään ilmottautumisia tai brevetti vaatimuksia en tälle lenkille laittanut, nyt vaan ajan yksin tai porukassa.

No, ajoilta tuli tilanteessa jota en odottanut. Olin niin valmis ostamaan salkun olutta pyöräilyn sijasta. Ja ajelin paikalle varuiksi ennen klo 21, ajatuksena ostaa salkku klo 2059. Järkytyin, kun paikalla oli jo 2 muuta pyöräilijän näköistä ihmistä. Varovasti kysyin tarkoitusta paikalla oloon ja puskista ilmaantui pari polkijaa lisää jotka tulivat ajaan yöllä.

Mutta hei siis, päivällä pyöräily on niin 2013 ettei tosikaan, niin täähän on tuleva trendi-ilmiö, ajetaanhan hesassaki 6.9 yössä. onneksi on pirun syrjässä. Ei siinnä sitten auttanut kuin salkun sijasta ottaa kahvi ja munkki. Sen verta vaan oli salkkujen hakijoita että lähtökuva jäi ottamatta.

Auringon laskettua laski myös lämpötila kohtuu nopeesti ja tuli ikävän hämärä. Niinpä pysähdyttiin paikalliseen brevettihotelliin tarkistamaan varustusta (minä) ja valaistusta (minä). Onneksi on koko yö aikaa poljeskella.
Kuulemma on superkuu taivaalla. No yllä kuu Yli-Iin tiellä tauolla kuvattuna. Normilta tuo vaikuttaa.

Vauhtia ja vaarallisia tunteita. Maalismaantie on yllättävän mäkinen pimeässä. Ja tuntui olevan uskomattoman hyvässä kunnossa kun ei nähnyt kuoppia mitä päivällä näkee. Hengissä ja vahingoitta selvittiin. Mitä nyt hämmentynyt koira lähti jostain pihasta yöllisiä häiriköitä jahtaamaan.
Ensinmäinen yötauko oli Iin 24h shellillä. Hämmentyneitä kanssaihmisiä valistettiin tulevasta muodista; aikaiset miehet tulee ajaan succicksissa öisin tulevaisuudessa.

 Haukiputtaan kohdilla saavutettiin sadealue. Ei, ei saatu nauttia sateesta, mutta tiet oli märkiä. Yllättävän rauhassa saatiin ajella 3-5 väli Oulun lähiöiden kevyenliikenteenväylillä. Joitakin juhlijoita väisteltiin eikä takseja ollut reitillä.

Toinen sisätauko pideltiin Tupoksen aakkospaarissa. Siinnä pekoniateriaa syödessä alkoi tuleen kiirre, aurinko alkaa jo hiipimään horisontin ylle.





Ja ei auttanut kuin pekoninmaku suussa lähteä polkemaan auringon nousuun Tyrnävän pelloille. Tätä vartenhan sitä lähettiin liikkeelle. Harmi vaan kun auringonlasku jäi näkemättä sateen (ja reitin valinnan) takia näkemättä. Haa! Uusi tekosyy typerille polkemismatkoille!





Auringonnousu ei tarkoita todellakaan lämpötilan nousua. Muhoksen pelloilla saatiin nauttia kylmimmät kyydit kun lämpötila laski auringon nousun yhteydessä hienoon +1°C lämpötilaan. Alavilla mailla on siis hallan vaaraa. Tämähän oli jo odotettavissa ja vajaan 200km jälkeen pikku pudotukset lämpötiloissa ei tunnu missään (en olisi päällä olleella varustuksella lähtenyt kotoa liikkeelle).

Laukan sillalle pysähdyttiin ihmetteleen Oulujoen savuamista ja maalin päällä olevia pilviä. Taas oli reitin suunnittelija säästänyt vuoristoetapin viimeiseksi, milloinkahan se tajuaisi ettei näin. Kuitenkin, maaliin päästiin (sateenkaaren päähän) pikku sadekuurossa aamupuurolle. No ne söi jotka kykeni. Pekoniateria maistui viellä liikaa etten puuroa ottanutkaan vaikka niin aattelin.

Siinnä sitten klo 8 aikaan alkoi paikoille ilmaantuun pyöräilijän näköisiä ihmisiä. Ha, nehän ovat muodista niin jäljessä, hölmötkun lähtevät sunnuntai aamuisin klo 800 lenkille. Minä suuntasin kotio nuqqumaan. Niihän ne kunnolliset veronmaksajat tekee tähän aikaan sunnuntaisin. Onneksi olivat menossa "yöpyöräily" reitille Ylikiimingin lenkin sijasta. Olisi saattanut muuten olla mukana yksi hieman väsyneemmän oloinen juhlija.

Reitinkin teille näyttäsin, muttakun ei tunnut ny mikään toimivan niin tämän linkin kautta saatte jonkin käsityksen miten ajeltiin. Garmini halusi sekoilla, mutta suusanallisesti sanon että matkavauhti oli hyvä kun aikaa ajoon meni ilta yhdeksästä aamu n. puoli kasiin. Siihen päälle siirtymiä sängystä suuntaan jos toiseenkin.

maanantai 25. elokuuta 2014

Syöteretki

Ja heti kun oli Maraton-pyöräilystä toivuttu, sai alkaa tankkailemaan ja pakkaileen pyörää pidempää omahuoltoista ajoa varten. Useampana kesänä ole käynnyt poljeskelemassa Syöteajo-tapahtuman, joka, yllätysyllätys, suuntautuu Syötteelle. Nyt samaisena viikonloppuna vaan sattui olemaan ilmavoimien päälentonäytös Oulussa, niin joutui tekemään valintoja. Lentonäytös kun on vain noin joka 20. vuosi Oulussa, niin päätin mennä sitä katteleen.

Mutta koska Syötteellä on mukavat maisemat ja on sellaisen mukavan päivämatkan päässä, niin eiku brevetti-ilmoitus nettiin ja pian ilmenikin että on muitakin jotka haluaa ajelleskella mutkan Syötteellä.
 Aamusta Salelle kokoontui lisäkseni 5 kova kuntoista vetomiestä. Paikalle sattunut salen asiakas kyllä hieman pyöritteli päätään kun vastattiin kysymykseen lenkin määränpäästä ja aikataulusta. Pyöritteli sitten vielä hieman lisää kun seuraavana päivänä kaupassa käydessä törmäsin samaan henkilöön ja sanoin mihin aikaan sitten loppujessaan ajettiin.


 Tuli tälle reissulle korkattua Yli-Iin uusi kahvila paikka; kaisun kahvila. On se niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana ettei ole mukamasti kerinnyt aikasemmin käymään.

 Joku matemaatikko voisi laskeskella todennäköisyyden sille, että Oijärventiellä (849) tulee vastaan ja takaa samaan aikaan auto. Pari kertaa kuitenkin näin kävi, vaikkei montaa autoa tiellä nähtykkään


Lounasta pysähdyttiin syömään Ranuan eläinpuistoon. Pääruokalajike oli hieman raskaan oloinen, niin päätin ottaa pelkän tomaatti-pekonikeiton, josta oli pekonit jääneet pois. No, salaatti oli sopivan täyttävää niin sai mahan täyteen. Hillamarkkinatkin sattu olemaan samaan aikaan kylillä, eipä ole ennen Ranualla niin montaa autoa kerralla nähnyt.



Eikä sitä istuttu pelkästään pyörän päällä tälläkään reissulla, välillä istuskeltiin patiolla. Edellisenä iltana satuin löytämään tämän pikkukaupan Rytingistä. Oli muuten hyvä löydös, muuten olisi vallitsivilla helteillä ollut ikävä etappi; jäätelö ja vissy ja cokis maistui. Samoilla paikoilla alkoi näkymään enemissä määrissä pyöriä auton katolla. Outo tapa kuljettaa pyörää. No, maastureitahan nuo oli, nopeimmat olivat jo tulleet maaliin ja lähteneet kotimatkalle SyöteMTB-tapahtumasta. Hauska ja hapokas tapahtuma tuokin, kerran olen käynnyt ajamassa silloin kun viellä maasturin omistin.Pitäs joskus vuokrata maasturi ja mennä ajeleen Syötteen polkuja ja sorateitä, on sen verta hienoja maisemia ja polkuja. Syssymmällä käynkin ajamassa SoraSyöte-tapahtumassa cyclocrossilla sorateitä. Riittävän hapokasta hommaa kyllä sekin kun ensin nousee Isolle-Syötteelle ja Pikku-Syötteelle. Välissä saa kivuta Mustarinteelle ja ennenkaikkea tulla alas sieltä. Viimevuotisia tunnelmia. Tälle syksylle onneksi pääsee levännein jaloin.


 Pian tauon jälkeen päästiin puristeleen tehoja jaloista, joita iteltä ei tietenkään löytynyt, kun alkoi Syötteen mäet jotka huipentui Iso-Syötteen "maalimäkeen". Miksiköhän taukopaikat ovat aina jonkun mäen päällä?

 Mutta mäen päällä tuska palkitaan. Maisemat ovat tutun komeita ja hotellin muffinsi täynä energiaa. Ja kun vielä sattui olemaan luottomekanikko paikalla, niin sain temppuilleen etuvaihtajan säädöt kohdilleen.
 Tauon jälkeen saatiin todeta että kuumeneva vanne voi rikkoa sisuskumen. Alamäen päässä vaihdettiin yksi sisuri (eli kuusi naureskeli ja söi kun yksi vaihto kumea). Ei ole ennen päässytkään tätäkään kokemaan, kun tasamailla asuu.
Vaikka olin juonnut koko päivän vissyä, niin Syötteen mäet saivat jalat kramppaamaan pahemman kerran. Onneksi ei sillä hetkellä tullut takaa auto kun joutu krampin vetämänä tien keskiviivalle. Oli muuten melko kivulias kokemus näin vaihteeksi. No, krampista selvis kun vähensi tehoja entisestään. Mäkien vaikutuksesta voi sen todeta, kun taukopaikoilla painoi garminiin kierroksia, että keskinopeus taukojen välillä oli Syötteen alueella n.5kmh alempi kuin muualla(29 vs. 23) Pitäs kait alkaa treenaamaan mäkiajoa.

 Kun oltiin lujasti etuajassa kaavailmastani aikataulusta, ehdotin muille hieman parempaa ruokapaikkaa kuin Pudasjärven ABC. Tulitauon letut ja purilaiset voittaa apsin tarjoamukset heleposti. Ja ei, mulla ei ole sponsseja, mutta hyvät taukopaikat jaan ihan mielelläni että pysyvät pystyssä tulevaisuuttakin varten.

 Mutta ei se ole lenkki eikä mikää etteikö apsillä käytäs. Nyt vain tyydyin kahviin ja banaaniin sekä vissyyn pekoniaterian sijasta.

Tutulla tempopätkällä päästiin nauttimaan auringonlaskusta. Nyt ei onneksi tarvinnut niin pahasti pelätä herran kostoa, niin sai napattua pari kuvaakin.

 Alkaa tässä ihmettyttään Hetekyläntien käyttötavat. Useampaan otteeseen olen tietä pitkin ajellut lauantaipäivästä ja nyt pari kertaa yöllä. Liikennettä on aina ollut öisin enemmän kuin päivällä, nytkin taisi mennä kymmenkunta autoa ohi.

 Bensa-automaatin toiminnan ihmettelyä Ylikiimingissä. Kun kuvittelin että oltaisiin vasta 3-4 aikoihin täällä, en määritellyt kontrollipaikaksi lähipubia vaan abc:n automaatin. Ehkäpä sitä päästiin vähän helpommalla tällä ratkaisulla.
Lenkin kuumottavin hetki, pyörähulikaanit seuraavat kotimatkalla.


400km matka taitettiin 19,5 tuntiin. Vauhdikkain nelisatanen itselle. Hieman jäi kaivelemaan yöajon vähyys. Ja siihenhän ei auttanut kuin järjestellä erillinen yöpyöräily. Mutta siittä lisää myöhemmin, ensin pitää hieman poljeskella huonommilla teillä.