Pitkän matkan autoilu

Moni pyöräilyä harrastava lähtee talvella etelään leireilemään pahimman talven aikana. Itse kun en harrasta pyöräilyä, niin en ole viittinyt lähteä. Mutta sponsori vaatii aina silloin tällöin pitämään pieni muotoisen etelän leirin. Työhönkun sattuu liittymään aika paljon reissaamista ja joskus yöpymisiä hotelleissa, niin on tullut kuljetettua pyörää mukana hotellikuoleman välttämiseksi.

Tälle kertaa reissu suuntautuin Itä-Suomeen. Tärkein valmistautuminen reissulle oli lenkkireittien suunnittelu, ei mitkään turhat työasiat. Kun yksi yö sattui olemaan Kuopiossa, niin pyysin Lontoon kämppistä mukaan oppaaksi iltalenkille. Huoneen ikkunasta näkyi kyllä Puijjon torni, jos treenaisin niin sinnehän pitäs nousta pariin otteeseen. Mutta onneksi en treenaa niin voi lähtä kaverin kanssa pikkulenkille.

 

Stani vei Kuopion pohjoispuolelle mistä kyllä löytyy ihan riittävän haastavia mäkiä tälläiselle tasamaan polkijalle. Taaskin joutu hetken hengähtämään Uuhimäen huipulla. Mutta pääsimpä sinne Feltin isolla eturattaalla, kun ei tuo shimpan etuvaihtajasta aina tiiä vaihtaako.

 Kuopiosta jatkoin mutkan kautta Joensuuhun. Hieman tasaisempaa maastoa siellä ja lumisempaa. Kotona tehdylle reitille vaan sattui ei-talvikäytössä olevia pätkiä, jotka joutui sitten kiertämään lähiöitten läpi. Puolessa välissä alkoi ilta hämärtymään ja kylmeneen, niin päätin koittaa garminin reitin tekemistä. Kohtuu mukavasti ilman suuria mutkia opastikin hotellille. Kartasta katsoen olisin ehkä mennyt erireittiä, mutta pääasia että toimii. Tosin, säästin vain noin 5km aikomaltani reitiltä.

Viimeiseksi yöpaikaksi valkkautui lokististen syitten vuoksi Kuhmo, saapi aamulla nukkua 30min pitempään kuin Sotkamossa missä olisi ollut paremmat harrastemahdollisuudet. Ja olishan Kuhmossakin ollut hotellilla eläkeläisten tanssit tarjolla mutta ei, nappasin pyörän alle ja kävin pikkulenkillä. Soratiet vaan osottautui sen verta paikoin pehmeiksi ja paikoin jäisiksi että piti lennosta muuttaa reittiä.

Säät suosi tätä reissua mukavasti. Joka ilta oli aurinkoista eikä satanut. Hieman vaan meni loppupätkästä viileeksi. Ja jos olis vaan ollut kuukauden myöhemmin niin olis voinnut lähteä ihan maantiepyörällä ajeleen. Tosin, sillä pitäisi mennä maanteiden vartta pitkin eikä voi niin mukavasti ajella rantoja pitkin. Eli Feltti on näillä reissuilla ehkä se parempi vaihtoehto kun ei kuitenkaan tule treenattua vaan ihan vain ajeltua.

Ja kun autoilun makuun päästiin, kävin Kemissä syömässä liikaa ja koitin poltella kaloreita pienellä lenkillä sunnuntaina

Ja kohtahan sitä aletaan katteleen maantien reunaa, kun alkaa uusi brevetti-kausi. 12.4 olisi Juustolan kierros, 3.5 Kuopiossa 300km ja 17.5 Oulujärven kierros. Sitten olis 24.5 Fleche, jos joukkeen vaan saa kasaan ja 7.6 600km brevetti minkä ajelen ehkämahdollisesti hellsingissä, jos saan asiat järjestymään. 26-27.6 olisi ehkä nannaa tarjolla koko rahalla, mutta menee itellä ehkä järjestelypuuhissa. Saas nähä miten käy. Kesälle kuitenkin pitää pitkä lenkki järjestellä, retki tai brevetti-meiningillä. Siittä voisi kirjoitella uuden tekstin jossakin välissä.

Keväinen retki

Se olis maaliskuu. Ja sehä tarkoittas semmosta että pitäs taas ajella vähän pidempään.

Maaliskuu 2013

Tälle vuodelle tuli sulat tiet yllättävän äkkiä. Viikolla vaihoin jo sliksit alle viikonloppu mielessä. Kaikki mikä helpottaa ajamista on ns. hyvä juttu. En kuitenkaan viellä 25mm kummeilla lähe, vaan laitoin Felttiin arkipyörän kesänakit, 32mm Schwalbe Marathon Supremet. Rullaa mukavasti (kun vertaa Marathon Winter-nastarenkaisiin) vaikka pistosuojausta tuntuu riittävän, ja kulutuspintaa. Oisko nyt ollut pari kesää käytössä ilman rengasrikkoja ja pinta on kuin uusi. Mitä ny muutama halkeama löytyy. Loppuviikosta ennusteet alkoivat kyllä lupaileen sadetta, mutta slikseillä laiska ajelee kuitenkin.

Maaliskuu 2014

Kevät aurinko alkaa jo sen verta lämmittään, vaikka on vasta maaliskuu, että kaikenlaiset hullut alkavat ilmaantua päivän valoon. Tutulta pitkänmatkanharrastajalta tuli kyselyä pitkän matkan ajosta viikonlopulle. Ja mullehan sopii aina kova vetomies avuksi näille polkasuille. Lauantai aamusta lähettiin poljeskeleen kohti Pattijoen lounaskattausta.

 Ensi kertaa pääsi tälle vuodelle liikkeelle ilman valoja. Laukussakaan ollut lisävaatteita mahdollisen kylmän takia, vaan luvatun sateen takia. Minen en ala kärsimään märistä hanskoista kun voi vaivatta kuljettaa mukana kuivatkin.

 Lännentiellä alkoi aurinkokin paisteleen. Eipä vaan tajunnut ottaa aurinkolaseja mukaan. Siinnä auringossa ajaessa alko tuntuun joka keväinen ilomme, lämpö. Onneksi aurinko katosi takaisin pilven taakse niin ei tarvinnut ostaa arskoja ja päälle puetut vaatteet oli taas sopivalla mallilla.

Limingan nesteen munkit ohitettiin ja ajeltiin Temmeksen Salelle evästämään mukavassa sivumyötäisessä eli sivusuuntaisessa myötätuulessa.. Kahvia on saatava, olkoon vaikka kylmää lattea. Patiokausi tuli siinnä auringon paisteessa avattua.

Temmeksesta suunnattiin marraskuun lenkiltä tutulle reitille. On muuten hieman erinnäköistä näin valoisaan aikaan. Oli kuin ajamattomalla tiellä olisi ajanut.

Kiertosuunnaksi valkkasin Temmes-Pattijoen reitille osuvien soratiepätkien ja tuuliennusteiden perusteella. Reittiä miettiessä lämpötila nousi päiväs aikaan plussan puolelle, jolloin soratiet menee raskaaksi. Sääennustekartalta katsottuna Temmes-Pattijoki väli oli täysin vastatuuliosuus. Onneksi nämä pikkutiet mutkittelee metikonkin suojassa niin ei vastatuuli paljoa haitannut.

Kun Etelä-Suomeen suunnattiin, niin törmättiin kuitenkin jäisille teille ja luntakin näytti olevan enemmän kuin Oulussa. Jää ei ollut onneksi kuitenkaan liukasta ja sula reittikin löyty jääosuuden läpi.

 Paavollassa pyörähdettiin Kotovalintaan hakemaan juomaa ja pikkupurtavaa. Ei pysy juomat viellä juomakelpoisina termospullossakaan. Onneksi en ole lenkillä kuten oikeat pyöräilijät, niin saa ihan luvallisesti pysähtyä syömään ja juomaan. Oikea lenkkihän tehään foorumi-viisauden perusteella pysähtymättä ja syömättä. Juodakkaan ei kuin korkeitaan pipetillinen 100km:llä.

Pattijoelta suunnattiin tutummille teille kohti Siikajokea. Päästiin siinnä sitten nauttimaan sivuvastaisesta. Siinnä määrin keskittyneesti ajeltiin vuorovedoin että mentiin Siikajoen ohi pysähtymättä. Sen verta hiljennettiin kuitenkin että lantakuormassa ollut rattori pääsi einiinmielyttävine tuoksuineen kauemmaksi. Ei tehny vähänkään mieli lähteä sen lastin peesiin.

Siikajoen jälkeen tie kaartoi sen verta että päästiin ajeleen myötäisessä Lumijoelle. Samalla alkoikin jo kaivattu lumisade. Lumijoella pysähdyttiin viimeisen kerran tankkaamaan. Enäähän matkaa ole kuin 40km.

Tuttuja teitä pitkin pyöriteltiin Kaakkuriin josta erkaannuttiin viimeisille etapeille. Lumisadekkin pääsi yltymään ja energiat loppumaan siihen malliin että ihan vaan kevyesti pyöritellen ajeleskelin kotio. Ihan ei kerinnyt kotia asti ilman valoja. Tupoksen seutuvilla sytyttelin takavalon ja Tuiran huiteilla etuvalon. Onneksi olin vain ulkoilemassa, niin ei haitannut rollaattoriliivi, sekun ei kuulu pyöräilyyn. Kuten ei muutenkaan keltainen vaatetus, pyöräillessä pitää olla mustaa! No sen verta pyöräilijää muistutan kun vetelin lähtiessä suorituskykyä parantavia aineita sieraimiin (allergialääke, avaa sieraimet, eipä viime maaliskuussa semmoistakaan tarvinna).


Kokonaismatkaksi tuli 210km ja nousua kokonaiset 330m, ois pitänyt mennä Köykkyriin ajamaan mäkiä kuten oikeat pyöräilijät tekee. Aikaa kului 12h 15min, pyörän päällä meni 9h 43min.

Semmoinen reissu tälläkertaa. Alkaa vaan jutut loppumaan. Pitkiä matkoja ajelen mutta kirjoittelenko näitä juttuja tänne enää onkin toinen asia. Sivupalkissa (pitäisi olla) kohta jossa voitte mielipidettä antaa aiheesta.