maanantai 28. heinäkuuta 2014

Kesäloma! osa 1

Se olis heinäkuu, Suomalaisen työläisen kesälomakuukausi. Vaikka onhan sitä lomaa pidetty joskus kesä- tai elokuussakin. Jotku pitää vasta syksyllä. No, kuitenkin 30.6, vain yhden päivän lomasta siirtämällä, täyttelin toimistolla tuntikorttiin heinäkuun kohdalle vuosilomaa vastaavan kustannustiedon.

Ja kuten jo monena (2004-2013) kesänä, tällekkin kesälle on luvassa pyöräilyä ihan riittämiin.

Ennen varsinaista lomareissua, kävin lämmittelemässä lihaksia Rajaväylän lenkillä; Torniosta Ylitornioon ja takasin. Eksyin vain hieman vauhdikkaampaa porukkaan niin meinasi mennä suorittamiseksi. Kukkolankosken luona hyppäsin junasta pois ja kävin koskea kattomassa, kuten aina sielläpäin liikkuessa. Kuitenkin 144km (oikasin ilmeisesti jossakin) meni taukoineen alta viiden tunnin, kovavauhtinen lenkki minulle. Mäkiäkin kun oli muutama enemmän kuin Oulussa, vaikka Aavasaksan päällä ei käytykkään.

Lomalla ajattelin koittaa kuntoani ajamalla 1000km brevetin, vaikka kuussatanen meni miten meni.Ja kun reitille halusin maisemia tylsän tien sijasta, oli valintakin suorittamisen kannalta heikko. En siis lähteny tasaselle pohjanmaalle, vaan suuntasin itään. Aina tykänyt enempi sen suunnan teistä ja maisemista. Kummallakin suunnalla olen kyllä itekseni retkeillyt jo pariin otteeseen. Ja päälle viimevuotiset brevetit Pohjanmaalla ja Savossa.
Sunnuntai-illasta pakkailin pyörään laukut ja varusteet; kahdet ajokamppeet, yöksi lisävaatetusta sekä sadevarusteet. Loppumatkaa ja öitä varten nakkasin mukaan vielä mikrokuitupyyhkeen ja kalsarit sekä kevyet kengät. Etulaukkuun meni sitten normieväitten sekä elektroniikan lisäksi extraisoakku, extraeväitä (mm. kofeiinijauhetta) sekä saniteettivermeitä; tärkeimpänä lailinen douppinki eli nenäsumute. Ja valmiiksi voin paljastaa, käyttämättä jäi vain varvassuojat (varpaitten suojaamiseen kylmähköllä kelillä) ja windstopper-pipa. Alkaa jo oppimaan mitä oikeasti reissulla tarvii. Varaosat oli taas onneksi turhaan mukana. Varasisuri kyllä meni sitten kotio jäänneen "kisa"kiekkoon kun oli reissun aikana jysähtänyt risaksi.

Kelit meni vaan alkukesän surkeasta "surkeaksi". Ennusteet lupasivat koko viikolle yli 25°C:n helteitä. Ei auttanut alkaa muuttamaan suunnitelmia het alkuunsa ja lähdin tunnin aikasemmin liikkeelle hakemalla Shelliltä lähtöleiman.
 Vain noin 24°C lämmintä klo 7 (garminin login mukaan).
 Alkuloman ainoat "sadepisarat" Ylikiimingin hautuumaan sadettimista.
 Oululaisesta näkökulmasta mäkinen maasto. Alkumatkasta n.135km oli pääasiassa ylämäkeä. Sitten alkoi maaston muodot vaihteleen kunnolla. Tälle suunnalle voisi järjestellä jonkin sortin lenkin kesällä, jos kiinnostuneita on. Vuoton Joutsen on mukava paikka pysähtyä kahville. Nyt menin vain ohi kun ei ollut vielä auki.
Tuttu maitolaituri. Omistaja laittanut tonkan estämään epämääräisten ihmisten makkoilut.
 Ensinmäinen maakunnan rajan ylitys. Nyt ei ollut Kainuu niin Nälkämaata kun löytyi aikaistetun lähdön ansiosta auki ollut lounaspaikka. Viikonloppuisin ole oikein muuta kuin grilli ja paikallinen shelli kauppojen lisäksi auki.
 Lounaan ja pullojen tankkauksen jälkeen päästiin itse asiaan. Paahtumaan 9% nousuissa. Näitä oli useampi peräkkäin Hyrynsalmelle asti
 Hyrynsalmella hoksasin sillalta tämmöisen pikkuveijarin; ketun. Oli toinen kohtaaminen kun kerkesin nappaamaan ketun kuvan vauhdista. Edellisen kerran onnistuin Vaasassa 2008. Yöllä sitten meinasin ajaa viellä ketun päällekkin. Kumpikohan säikähti tilannetta enemmän?

  Kontiomäen seutuvilla alkoi kertymään pilviä taivaalle. Eine vaan mitään auttaneet, lämpötila pysyi liian korkeana pitkälle yöhön. Yölläkään ei kovin kylmää ollut, alimmillaan 13°C. Huikea ero, kun päivän maksimi oli 33°C

 Hyvien ja kestävien lokareiden etsintä maantiepyörään jatkuu. SKS Raceblade long:n takalokari katkes vauhdissa alle 2000 käytetyn kilometrin jälkeen. Kestävyyteen voisi auttaa se, ettei niitä sovittaisi liian leveitten päälykumien kaveriksi. Laatikossa annetaan max. leveydeksi 23mm ja itsehän mukavuuden haluisena käytän 25mmsiä kumeja.

Aurinko alkaa jo hieman laskeutumaan kun saavun Sotkamoon.
 Kun pekoniaterian jälkeen jatkan matkaa, on aurinko jo melko alhaalla. Seuraavat 9 kuvaa otin yöetapin aikana (Sotkamo-Iisalmi). Helle oli syönnyt kunnon ja innon. Aikaa oli palanut päivän aikana liikaa juomahuollon vuoksi. Ja kun helle syö jalat, niin menohalutkin on vähäisiä. Siinnä sitten yön "pimeinä" hetkinä mietittiin jatkoa ja sen mielekkyyttä.




 edes maakunnan raja ei saa aikaan riemunkiljahduksia.

 Mut nää öiset järvimaisemat, tätä joutu ihaileen liiankin kauan.

Joku varista isompi ja tuntemattomampi lintunen.

 Sitten alkoi aamu valkeneen ja Sonkajärven paikallinen maajussien lomittaja kaasutteleen pienellä hiacellaan. Paluu arkeen ja matkan tekoon.
 Ja sitten arki lyö 10kgn hienosäätölekalla päin kasvoja. Karttaharjoituksen perusteella tästä piti mennä leviämpi väylä. Normitilanteessa sitä ois vaan nauranut ja palannut omia jälkiä pitkin paremmille teille. Mutta ei nyt hellepäivän ja 380km jälkeen nälkäisenä paljoa naurattanut.

Mutta Iisalmen apsin aamiaiskattaukselle pääsin hieman heikompia teitä ajellen. Mutta eihän se haittaa kun alla on 4. kertainen Paris-Roubaixin voittanut runko ja läskit renkaat kuvioilla.

Sitten vaan katkes tämän hevosen selkä. Apsilla ei ollut enää katettuna aamiaista. Joutu tyytymään "vitriiniaamiaiseen". Ei muuten vastaa viime vuotista lähes hotellitason aamiaista. Siinnä se sitten kypsyi päätös keskeyttää suoritus ja vaihtaa retkivaihdepäälle. Tulevien päivien aikana ei olisi tarvinnutkuin kuroa tunnin aika kiinni lisäämällä vauhtia mikä jo nyt romahti helteitten takia. Eikä sääennusteet luvanneet ollenkaan hyvää, vaan päivälämpötila nousisi lähipäivinä. Eih, mä oon vaan tällänen tavan tallaaja, en urheilija; en ainakaan se kovakuntoinen. Tämä päätös vaan sulkee sitten ensi kesän PBP:n pois kuvioista. En usko että elokuussa olisi Pariisin seudulla yhtään viileämpää. Ja muutenkin, jokin ratkaisu pitäisi keksiä muutenkin näihin helleongelmiin.
 Jakun päätös keskeytyksestä on tehty, on hyvä unohtaa valmiit reitit ja ajella rauhassa Lapinlahdelle tapaamaan kanssatyhmää.
 Ainoa vaan, että suunniteltu reitti olisi viennyt asfalttia pitkin Lapinlahteen, Garminin suunnitelma ei.
 Muuten meni sorapätkä hyvin, mutta etulokarin kiinnitys petti. Onneksi ei sada.
Lapinlahteen kerkesin mukavasti ennen kanssatyhmää, jotka tunnistaa sinivalkoisesta ajopaidasta ja maantiepyörään viritetyistä laukuista. Tämä sankari ajeli hellekeleissä 600km aikarajoissa (alle 40h) Kuopiosta Ouluun ja takas.

Lapinlahdessa mietin jatkoa, jatkanko suunnitellulla reitillä matkan varren hotelliin ja kävässä kattelemassa oikean rock-legendan patsasta (Juice Leskisen patsas Juankoskella) vai paikkaan mistä saa varmasti bussikyydin jonnekkin seuraavan hellepäivän aikana. Ei siinnä kevyesti k*rpiintyneenä enää innostanut kikkailu, joten jatkoin "hyvien" kehotusten myöten 5-tietä Kuopiota kohden. Eipä ole muuten hetkeen pelottanut ajella tien pientareellaa kuin nyt kun en löytänyt asfaltoitua vaihtoehtoa (Lapinlahti ei kuulu fillari-GT-kartastossa Itä-Suomeen). No, Pöljän kylttikin jäi kuvaamatta mutta tietänette että pöljä olen  ilmankin.

Siilinjärvellä olin valmis hotellimajoitukseen. Samaan aikaan vaan viereiselle linja-autoasemalle saapui bussi mikä meni Kuopioon. Joten eiku siihen ja viestiä Kuopioon että olen sinne tulossa.

Kuopiossa sitten huoneen ja siviilikamppeitten hankinta. Hieman ruokaa sekä suihku ja tirsat ja kaverin kanssa iltaa istumaan järvipatiolle. Siinnä sivussa mietin jatkoa. Risteily Savonlinnaan olisi lähtenyt torstaina, muttei viihdy kahta päivää samassa hotellissa tms. joten aamusta menen bussi asemalle ja hyppään ensinmäisen lähtevän bussin kyytiin hellepäivää viettämään.

Alla suurinpiirtein ajettu reitti. Olisi siittä 400km brevetin saannut jos olisi halunut mutta sehä on jo ajettu.

Jatkuu seuraavassa postauksessa