torstai 4. helmikuuta 2016

Vuodesta toiseen

Vuosi 2015 oli ja meni. Vaiherikas vuosi voisi sanoa tällänen tasaseen valkoisen viivan tuijjottaja sanoa.

Alkuvuosi oli pe*seestä; pyörä ei kulkenut minnekkään ja ajoinkin pyöräharrastevuosieni surkeimman kuukausimäärän helmikuussa, vain 49km. En käynnyt kertaakaan lenkillä ja sattuneista syistä en kulkenut 2,5km työmatkaakaan pyörällä. 200km lenkki kuukaudessa-projekti loppu täysin hajonneena tammikuussa.

Ylikunto; vmäinen tauti. Lekuritkaan eivät helpolla pysty ilmeisesti toteamaan.. Netistä lueskelin muitten kokemuksia ja vertasin omiin tuntemuksiin. Sitä se kait oli alkuvuoden vaikeudet. Ajatuskin pyöräilystä syletti ja syke nousi pelkästä portaitten noususta; unesta en sanokkaan mitään.

Brevet-kausi alkoi kuitenkin heti huhtikuussa, ja kaikesta huolimatta olin mukana ajamassa ja ajoja järjestelemässä. 200km meni viellä vanhoilla meriiteillä. 300km alkoi hyvin, mutta loppui kelien mukaisiin tunnelmiin; räntää, vettä -1 ... 0°C lämmintä. En ole ikinä palellu niin paljon kuin maalissa loppuleimaa hakiessa.

Huhtikuussa tapahtui "siviilissäkin"; vaihdoin työpaikkaa ja taas sai luvan kanssa polkea työmatkaa. Matkakin piteni kerralla 2,5km vajaaseen 9km. Muttei se tässä auttanut, Oulujärven kierros toukokuun puolessa välissä oli yhtä tuskaa, kun heti alkuun ajettiin aivan liian lujaa kuntoon nähden. Vaikka höllättiin, oli Kylmälänkyläntie ennätysmäisen pitkä polkea puolikuoleena.

Flechen, randounnerien kokoontumisajon, maali siirettiin Tampereelta Jyväskylään ja sain kasattua joukkueen lähtemään. Ajohalutkin alkoi jo hiljalleen löytymään. Säät ei vaan sattuneet tällä kertaan kohdilleen. Kestilään saakka madeltiin 20 ... 25 m/s vastatuuleen ennen kuin luovutin ja muut peesasi.

Super Ranounner-mitalin kiilto silmissä, ja PBP:hen Oulusta lähtien iloksi kattelin reitin 600km brevetille. No, oli se jo muutenkin valmiina, kun piti itekkin alunperin osallistua. Harmi vaan kun kunto oli nyt mitä oli ja aikasemmalla kerralla meni akillesjänne. PBP järjestetään seuraavan kerran 2019; hmmmh.

Ennen kuntohuippua pitää käydä pohjalla. Nyt se sattui minulle 600km räpellyksessä. Vaikka ajamisen ilo alkaa jo löytyä, ei kunto riitä. Ja jos on keskeytettävä, niin parempi Ylivieskassa kuin Moffatissa.

Matkan päätteeksi päätetty pyöräilyn lopetus päätös kesti kaksi viikkoa ja osallistuin sitten paikallisiin massa-ajoihin. Elama kuitenkin alkoi hiljalleen hymyileen; kävin ajamassa vauhdikkaan kenraaliharjoituksen ennen lomaa. Ja lomalla sitten täytettiin super tyhm... randounerin titteli kun pelkällä sinnillä ajoin 600km suorituksen. Loppuloman ajelinkin sitten ketjut loppuun.

Ja kun oli viellä kesää jäljellä, kävästiin Urhon kievarissa ja paluumatkalla koin pahimman teknisen murheen pitkillä matkoilla ajovalon hajottua. Ja kausihan on hyvä lopettaa revittämällä 200km 8h 20min, eipä ole ennen pitänyt miettiä kontrollien aukenemista.

Loppuvuonna sitten oikein ajellutkaan. Talvipyörän kuitenkin vaihdoin uuteen; ei vuotta ilman uutta pyörää. Sillä koitin käydä kerran viellä pitkällä mutta syyssateet saivat kääntyyn takaisin. Talvipäivänseisauksen ajoin kuitenkin, Pattijoen kautta Tupokselle oli hauskaa, sitten tuli taas mieleen VMP eli v*ttu mitä paskaa teitten sulattua alta.

Se oli semmonen vuosi tällä kertaa; kovat kuskit polki pariisista brestiin ja takas, mää tuskailin Suomen kesässä. Alkuvuoden ongelmista huolimatta, matkaa taittui reilu 10tkm. Pitää olla tyytyväinen siihen, etenkin kun elämän iloa katosi useampi kilo.

Semmoinen oli vuosi 2015. Ja sitten hieman vuoden 2016 suunnitelmia.

Vaikka treenaaminen kuuluu urheilijoille, vaihdan alkuvuodeksi tapojani. Alan hoitaan selkää ja koitan saada vauhtia ajoon. Selkää koitan hoitaa uimalla ja kuntosalilla. Ja vauhtia koitan houkutella spinningissä ja ehkä hiihdolla. Pyöräilyä vähennän talvikaudella, töihin kuitenkin koitan polkea, mikäli ei sada lunta. Ei pyöräily kuitenkaan 2015 helmikuun tasolle laske. Ja pitää sitä terapialenkki (100+km) käydä kerran kuukaudessa ajamassa. Tammikuun terapialenkki suuntautui jäätietä hyödyntäen Hailuotoon.




Pyörän päälle palataan tosissaan huhtikuussa, sillon kun alkaa uusi brevet-kausi. 200km reitti on varmaan tuttu ja turvallinen. 300km reitti ei suuntaa Puolangalle, vaan vaikkapa Kärsämäelle, sielläkun ei ole tullut poljeskeltua. Ajot voisi aloittaa ajoissa, heti teitten sulettua niin olisi pienempi riski huhti/toukokuun vaihteen räntäsateisiin. Oulujärven kierros on vakiinnuttanut paikkaansa toukokuun puoleen väliin. Jos saa joukkueen kasaan eikä tuule samaan malliin kuin 2015 voisi sitä polkaista Flechenkin.

Kesäkuussa voisi katella vähemmän ajettuja maisemia. Jos VR saa junat kulkemaan, voisi käydä ajamassa HSH:n. Vaikka pari paikallista 600km reittiäkin olisi mahdollisilla yöpymispaikoillakin tallessa. Jos en HSH:n mene, koitan varmaan soolona ajaa yhden niistä kesäreissuun valmistaumisena. Juhannuksen tienoilla voisi koittaa "pimeetä" yöaikaista ajoa jatkamalla yöpyöräilyn jatkeeksi Iin shellille aamiaiselle. Tämä kuitenkin vain jos sattuu olemaan kuiva keli.

Ennen lomareissua kesä/heinäkuun vaihteessa, voisi ajella tempona Hepokönkään kahvilaan ja takaisin; tulisi huoltovapaa 300km brevetti samalla. Tai jos intoa on, niin Suomusalmelle asti 400km brevetti. Kumpaisessakin vain 2 kontrollia ja kaupat jne. hidasteet vähissä.

Heinäkuussa olisi varmaan sitten loma. Hieman olen tässä miettinyt lähtöä Ruottiin Sverigetempot:iin; alustavalta reitiltä olen ettinyt valmiiksi taukopaikkoja. Paluu maalista ihmisten ilmoille on vaan hieman haastava. Ja maaliin pitää päästä vähintään hakemaan tavarat. Helpommalla pääsisi jos ajais monena kesänä aatellun Nuorgam-Helsinki(hanko) reitin. Ei olisi ajallisestikaan mitään paineita, kun olisi vain oma ajelu. Ruotti pitäs tempoilla n.177h:ssa. Noh, keskeytyksistä on jo kokemusta.

Kumpainenkin matka kuitenkin vaatinee taas uusia varusteita, ei riitä 9l takalaukku ja sooloajoihin voisi olla paikallaan lepuuttajat; jolloin ei voi käyttää ortliebin etulaukkua. No, sole mikää harraste jos ei vie kaikkia rahoja ja vapaa-aikaa. Mut halukkaat sponssit, ottakaa yhteyttä :)

Kesäloman voisi päättää parin vuoden tauon jälkeen Syöteajon ajamalla. Maratonpyöräilyynkin voisi keritä, muttei bussikyyti innosta. Kumpikin kuitenkin leppoisia porukka-ajoja. Posiollekkin pitäs jäniksenä polkasta. Jänishommista tulikin mieleen; myllynpyöräily (nyk. Auran pyöräily) olisi taas elokuussa, lauantaina 300km ja sunnuntaina leppoisa 130km.





Jos viellä noitten jälkeen olisi hengissä, voisi elo/syyskuun vaihteeseen järjestellä 600km brevetin. Kuulostaa siltä että loppukesälle olisi enempikin osallistujia. Voisi siinnä ite vaikka rentoutua kontrolli-mökillä palautusjuomaa nauttien ;) Kausi kuitenkin päätetään tutulla reitillä.

Näyttää kesän kalenteri olevan melko täynnä. Saapa nähä mitä kaikkea kerkiää ajaan, kun olisi mahdollisesti muutakin elämää.

2016 suunnitelmia saa, ja on jopa suotavaa kommentoida bloggerissa/twitterissä/facebookissa tai ihan vanhan kansan malliin naamatusten; lenkillä tai muuten.

Munkkikahvilla tavataan!